Meillä juostaan taas. Varsinainen juoksujen aloitus päivä oli tällä erää 2.12, pari päivää jo kipuili ja käyttäyty kummasti mutta mitään ei vielä ulos asti päässyt.  Käytinpä sitten akkelia lääkärissä kun särkylääkkeet loppu. Suunniteltiin sitten samalla kohdun poistoa joka näillä näkymin olisi helmi- maaliskuun vaihteessa, toivomusta olis että leikkaus menisi vakuutuksen piikkiin. Lääkäri oli sitä mieltä että ainakin heidän tiedoissaan on jo niin useasti meidän juoksuongelmia että pitäisi sen puolesta mennä, laittio lapunkin että suosittelee sterilointia. Halpaa huvia oli käyd hakemassa särkynapit ja tyhjäämässä anaalit... 80e meni että heilahti!

Keskiviikkona kaikesta huolimatta ajattelin ottaa Taran mukaan treeneihin vaikka aloittikin jo jouksut, voin kertoa että se oli virhe! Eipä ollut paljoa lapsille kerrottavaa siinä reissussa. Ensimmäisenä kun lähetin 5m päässä olevalle esineelle niin otti kunnon Ritolat ja kävi tosissaan mielessä että perkele karkasko se akka nyt ihan oikeesti!!! Kävi jossain (100-300m päässä ) mutta palasi kuitenkin mammun tykö ja hyvä niin. Noh toinen meinas mennä samoin tien että ampasee vaan hulluna jonnekkin mutta sain karjuttua takaisin. Nosti esineen kun tarpeeksi vetelästi sanoi esine. Viimeisellä eli 3. esine nousi hyvin, paikalle vaan tupsahti jokin kansanvaellus ja siten häiritsi mm. palkkausta. No nyt sitten opimme että koiraa ei TODELLAKAAN treenata juoksujen aikaan.

Ai niin ja saamari sentään meidän rötväle on lihonnut... tällä kertaa ihan oikesti!!! Painoa oli eläinlääkärin puntarin mukaan kauihistuttavat 41,2kg ja dietille lähti meidän matami!!!

Tämä blogi on kyllä jäänyt niin heitteille kun olla ja voi, anteeksi pyyntö siitä!

Tarmas sai pikku veljen tiistaina 16.9.08 klo 14.01 kolmen päivän työntäyteisen rupeaman jälkeen. Komia poika painoi 3650g ja pituutta oli kertynyt 52cm. Nyt kun tätä kirjoittelen niin Topi painaa jo lähemmäs seitsemää kiloa eikä ole enää ihan niin pieni rääpäle kun syntyessään :D Synnytys käynnistyi lauantai iltana ja kävimmekin jo yöllä tarkistamassa tilanteen, takaisin tultiin vielä tällä kertaa. Puolilta päivin takaisin ja silloin soitimme minun vanhempani hakemaan karvakorvan hoitoon. Pari päivää Tara oli mummolassa että saatiin uusi veronmaksaja pihalle mukavasta yksiöstään, siihen kyllä tarvittiin sitten vähän järeempiä aseita. Leikkauksen jälkeen kummallakin lähti tulehdus arvot nousuun ja poika päätyi jo heti tiistaina tehohoitoon, reilun viikon jouduimme sitten sairaalassa olemaan. Tara heivattiin sitten Helin tykö kun iskä ei pystynyt olemaan ihan niin monessa paikassa kuin halua olisi ollut, sairaalan kodin ja työpaikan väliä juostiin urakalla viikon verran. Suuret kiitokset Helille avusta!!! kotia päästiin sitten maanantaina ja Tara tuli hoidosta muutaman päivän viiveellä että kerettiin asettumaan aloilleen. Kovin kummallinen olio Topi tuntui alkuun olevan mutta ihan hyvän tahtoisesti Tara siihen suhtautui.

     

Topin ja Taran ensikohtaaminen :D ei tuo koira yhtää järkyttyneeltä näytä!!!eihän??

Meillä on muuten lähtenyt vauvan ja koiran yhteiselo oikein mukavasti sujumaan. Tara kyllä on reagoinut aika voimakkaasti mutta sen nyt jo arvas etukäteen. Kovasti ollaan yritetty toista huomioida yksitäis lenkein ja on meillä käynyt koirahierojakin, terkkuja vaan Erikalle!!! Kovasti selkä on ollut jumissa ja voi helvata millaisia pieruja siitä koirasta lähtee kun vähän hierastiin selkää. Ensi vuodelle ollaan ilmoittauduttu Salme Mujusen toko kurssille, jospa sitä kevään aikana päästäs kisaamaan, hui kauheeta mamma on seonnut taas! Tilasin myös rullapannan odottamaan ensi kevättä ja haku treeenejä. Kaikkea semmoista jännää on luvassa Tarmaksen pään menoksi! Nyt vielä nautitaan lomasta ja odotellaan juoksuja saapuvaksi...

Taraa käytin puntarissa ihan vaan tarkistamassa ettei painoa ole siunaantunut liikaa. Puntariin pärähti komiat 38,8kg ja viime kevään punnitukseen +800g eli ei paha! Taidettiin kävästä lääkärin aulassa niin nopeasti ettei edes keretty paniikkia lietsoa päälle. Oli hämmästynyt...

Kovin tuntuu olevan vaikeaa jäädä yksin kotia, viikon sisään ollaan taas puuhasteltu omia ja kauhea hepuli päällä kokoajan. Liekö sitten olis kohta mamman synnytys lähellä kun noin reagoi!! Noh, toivossahan on hyvä elää! Myös leikkiminen on ihan ylitsevuotavan hupaisaa nykyään ja pitkään jaksaa meidän kanssa touhuta illalla eikä heti vetäydy mökömonttuun. Eilenkin vasta ekan kerran klo 22 sinne kellahti, todella kummallista! Myös ollaan alettu nukkumaan mun ja pinnasängyn välissä, tosin loukkantuu verisesti kun yöllä tallon Tarmaksen päälle kun tartten aikamoiset vauhdit että pääsen ylös :D ei kerkeä pieni berni tämän sotanorsun alta pois!

Kolme vuotias Tarmas Armas Kippuravarvas!!!

Synttärilahjaksi saatiin uusi hieno niittipanta, noutokapula, namuilla täytettävä lelu sekä savustettu siansorkka! Ainut mikä kiinnosti oli tuo uusi lelu jonka Tara sai repiä sanomalehti kääreestä! Voi sitä riemua minkä rits räts ääni aiheutti :)

Oikein mojovat onnittelut myös muille H-pennuille!!! Sekä erityinen kiitos jälleen Helille ja Typy-äiskälle ihanasta karvakasasta, joka on kauhean rakas meille!

Sitten vielä pari edustavampaa kuvaa sankarista :D

         

Hakutreeneissä saimme sitten hyvät tuuliharjoitukset. Viisi pistoa vastatuuleen ja osaksi maalimiehet maastoverkon takana piilossa. Hyvin löyty motivaatiota ja ainakin pari kertaa otti tuulesta hajun. Hyvin tyytyväinen olin näihin treeneihin. Edelleen kesken pistojen tulee hirmuinen kakkelihätä joka ei voi odottaa, mutta meillä siihen ei kait ole mitään lääkettä kun jännäkakka on jännäkakka joka tulee vasta kun on jännää :D Seuraavan kerran kun toivon mukaan pääsemme treeneihin voisi ottaa pidempää matkaa viuhka mallisesti esim. kuudella maalimiehellä. Tara kyllä tietää että siellä on ukkeleita joten matkaa olisi hyvä lisätä nyt kun taas vauhtia löyty tekemiseen.

Armaksen synttärit lähestyy jonka kunniaksi jo etukäteen sai pari lahjaa jotka on ollut ostoslistalla jo hyvän aikaa eli nahkaiset kiinteän pannan sekä noutokapulat. Noutoa oli tarkoitus treenata kesän aikana mutta kappas vaan ilman kapulaa se on ollut lähinnä lelujen ja muiden kantamista, ei varsinaisesti sekään nyt huono asia ole. Nyt sitten otin parina päivänä noutoa ja kappas meillä on ongelma. Koira ei nouda jos sen niskaa ei hipaise tai kapulaa osoita kädellä. Olen odottanut ja odottanut mistä seurasi vain se että koira kävi makaamaan kun kyllästy eikä tajunnut mitä haluan. Myös isäntä kokeili mutta sijaistoimintoja rupee puskemaan. ´Sainkin viikonloppuna parit hyvät vinkit joita täytyy vielä kokeilla.

Tänään sitten olemme päässeet kärryttelemäänkin koiran kera. Pari päivää menikin tuolla sängyn pohjalla joten ei tullut kuuloonkaan että pihalle olisi koiran kanssa tarvinnut mennä. Kävimme vaunujen kanssa köpöttelemässä noin 20 min. ja hui kauheeta kun oli tosi jännäää :) lähinnä pitää tuijottaa vaunuja ja kulkea hieman takana, ei sinänsä pelkää muttei uskalla haistellakaan. Noh lenkki meni mallikkaasti kun koko hihnasta ei tarvinnut pitää edes kiinni kun se lepäsi aisan päällä. Monta napua sai palkkioksi kauniista sivulla kävelystä! Saas nähdä kauan tämä uutuden viehätys kestää... ja ruvetaan kokeilemaan kaikki kivat temput (toivon mukaan ennen vauvan syntymää! )