Meillä juostaan taas. Varsinainen juoksujen aloitus päivä oli tällä erää 2.12, pari päivää jo kipuili ja käyttäyty kummasti mutta mitään ei vielä ulos asti päässyt.  Käytinpä sitten akkelia lääkärissä kun särkylääkkeet loppu. Suunniteltiin sitten samalla kohdun poistoa joka näillä näkymin olisi helmi- maaliskuun vaihteessa, toivomusta olis että leikkaus menisi vakuutuksen piikkiin. Lääkäri oli sitä mieltä että ainakin heidän tiedoissaan on jo niin useasti meidän juoksuongelmia että pitäisi sen puolesta mennä, laittio lapunkin että suosittelee sterilointia. Halpaa huvia oli käyd hakemassa särkynapit ja tyhjäämässä anaalit... 80e meni että heilahti!

Keskiviikkona kaikesta huolimatta ajattelin ottaa Taran mukaan treeneihin vaikka aloittikin jo jouksut, voin kertoa että se oli virhe! Eipä ollut paljoa lapsille kerrottavaa siinä reissussa. Ensimmäisenä kun lähetin 5m päässä olevalle esineelle niin otti kunnon Ritolat ja kävi tosissaan mielessä että perkele karkasko se akka nyt ihan oikeesti!!! Kävi jossain (100-300m päässä ) mutta palasi kuitenkin mammun tykö ja hyvä niin. Noh toinen meinas mennä samoin tien että ampasee vaan hulluna jonnekkin mutta sain karjuttua takaisin. Nosti esineen kun tarpeeksi vetelästi sanoi esine. Viimeisellä eli 3. esine nousi hyvin, paikalle vaan tupsahti jokin kansanvaellus ja siten häiritsi mm. palkkausta. No nyt sitten opimme että koiraa ei TODELLAKAAN treenata juoksujen aikaan.

Ai niin ja saamari sentään meidän rötväle on lihonnut... tällä kertaa ihan oikesti!!! Painoa oli eläinlääkärin puntarin mukaan kauihistuttavat 41,2kg ja dietille lähti meidän matami!!!

Tämä blogi on kyllä jäänyt niin heitteille kun olla ja voi, anteeksi pyyntö siitä!

Tarmas sai pikku veljen tiistaina 16.9.08 klo 14.01 kolmen päivän työntäyteisen rupeaman jälkeen. Komia poika painoi 3650g ja pituutta oli kertynyt 52cm. Nyt kun tätä kirjoittelen niin Topi painaa jo lähemmäs seitsemää kiloa eikä ole enää ihan niin pieni rääpäle kun syntyessään :D Synnytys käynnistyi lauantai iltana ja kävimmekin jo yöllä tarkistamassa tilanteen, takaisin tultiin vielä tällä kertaa. Puolilta päivin takaisin ja silloin soitimme minun vanhempani hakemaan karvakorvan hoitoon. Pari päivää Tara oli mummolassa että saatiin uusi veronmaksaja pihalle mukavasta yksiöstään, siihen kyllä tarvittiin sitten vähän järeempiä aseita. Leikkauksen jälkeen kummallakin lähti tulehdus arvot nousuun ja poika päätyi jo heti tiistaina tehohoitoon, reilun viikon jouduimme sitten sairaalassa olemaan. Tara heivattiin sitten Helin tykö kun iskä ei pystynyt olemaan ihan niin monessa paikassa kuin halua olisi ollut, sairaalan kodin ja työpaikan väliä juostiin urakalla viikon verran. Suuret kiitokset Helille avusta!!! kotia päästiin sitten maanantaina ja Tara tuli hoidosta muutaman päivän viiveellä että kerettiin asettumaan aloilleen. Kovin kummallinen olio Topi tuntui alkuun olevan mutta ihan hyvän tahtoisesti Tara siihen suhtautui.

Topin ja Taran ensikohtaaminen :D ei tuo koira yhtää järkyttyneeltä näytä!!!eihän??

Meillä on muuten lähtenyt vauvan ja koiran yhteiselo oikein mukavasti sujumaan. Tara kyllä on reagoinut aika voimakkaasti mutta sen nyt jo arvas etukäteen. Kovasti ollaan yritetty toista huomioida yksitäis lenkein ja on meillä käynyt koirahierojakin, terkkuja vaan Erikalle!!! Kovasti selkä on ollut jumissa ja voi helvata millaisia pieruja siitä koirasta lähtee kun vähän hierastiin selkää. Ensi vuodelle ollaan ilmoittauduttu Salme Mujusen toko kurssille, jospa sitä kevään aikana päästäs kisaamaan, hui kauheeta mamma on seonnut taas! Tilasin myös rullapannan odottamaan ensi kevättä ja haku treeenejä. Kaikkea semmoista jännää on luvassa Tarmaksen pään menoksi! Nyt vielä nautitaan lomasta ja odotellaan juoksuja saapuvaksi...

Taraa käytin puntarissa ihan vaan tarkistamassa ettei painoa ole siunaantunut liikaa. Puntariin pärähti komiat 38,8kg ja viime kevään punnitukseen +800g eli ei paha! Taidettiin kävästä lääkärin aulassa niin nopeasti ettei edes keretty paniikkia lietsoa päälle. Oli hämmästynyt...

Kovin tuntuu olevan vaikeaa jäädä yksin kotia, viikon sisään ollaan taas puuhasteltu omia ja kauhea hepuli päällä kokoajan. Liekö sitten olis kohta mamman synnytys lähellä kun noin reagoi!! Noh, toivossahan on hyvä elää! Myös leikkiminen on ihan ylitsevuotavan hupaisaa nykyään ja pitkään jaksaa meidän kanssa touhuta illalla eikä heti vetäydy mökömonttuun. Eilenkin vasta ekan kerran klo 22 sinne kellahti, todella kummallista! Myös ollaan alettu nukkumaan mun ja pinnasängyn välissä, tosin loukkantuu verisesti kun yöllä tallon Tarmaksen päälle kun tartten aikamoiset vauhdit että pääsen ylös :D ei kerkeä pieni berni tämän sotanorsun alta pois!

Kolme vuotias Tarmas Armas Kippuravarvas!!!

Synttärilahjaksi saatiin uusi hieno niittipanta, noutokapula, namuilla täytettävä lelu sekä savustettu siansorkka! Ainut mikä kiinnosti oli tuo uusi lelu jonka Tara sai repiä sanomalehti kääreestä! Voi sitä riemua minkä rits räts ääni aiheutti :)

Oikein mojovat onnittelut myös muille H-pennuille!!! Sekä erityinen kiitos jälleen Helille ja Typy-äiskälle ihanasta karvakasasta, joka on kauhean rakas meille!

Sitten vielä pari edustavampaa kuvaa sankarista :D

Hakutreeneissä saimme sitten hyvät tuuliharjoitukset. Viisi pistoa vastatuuleen ja osaksi maalimiehet maastoverkon takana piilossa. Hyvin löyty motivaatiota ja ainakin pari kertaa otti tuulesta hajun. Hyvin tyytyväinen olin näihin treeneihin. Edelleen kesken pistojen tulee hirmuinen kakkelihätä joka ei voi odottaa, mutta meillä siihen ei kait ole mitään lääkettä kun jännäkakka on jännäkakka joka tulee vasta kun on jännää :D Seuraavan kerran kun toivon mukaan pääsemme treeneihin voisi ottaa pidempää matkaa viuhka mallisesti esim. kuudella maalimiehellä. Tara kyllä tietää että siellä on ukkeleita joten matkaa olisi hyvä lisätä nyt kun taas vauhtia löyty tekemiseen.

Armaksen synttärit lähestyy jonka kunniaksi jo etukäteen sai pari lahjaa jotka on ollut ostoslistalla jo hyvän aikaa eli nahkaiset kiinteän pannan sekä noutokapulat. Noutoa oli tarkoitus treenata kesän aikana mutta kappas vaan ilman kapulaa se on ollut lähinnä lelujen ja muiden kantamista, ei varsinaisesti sekään nyt huono asia ole. Nyt sitten otin parina päivänä noutoa ja kappas meillä on ongelma. Koira ei nouda jos sen niskaa ei hipaise tai kapulaa osoita kädellä. Olen odottanut ja odottanut mistä seurasi vain se että koira kävi makaamaan kun kyllästy eikä tajunnut mitä haluan. Myös isäntä kokeili mutta sijaistoimintoja rupee puskemaan. ´Sainkin viikonloppuna parit hyvät vinkit joita täytyy vielä kokeilla.

Tänään sitten olemme päässeet kärryttelemäänkin koiran kera. Pari päivää menikin tuolla sängyn pohjalla joten ei tullut kuuloonkaan että pihalle olisi koiran kanssa tarvinnut mennä. Kävimme vaunujen kanssa köpöttelemässä noin 20 min. ja hui kauheeta kun oli tosi jännäää :) lähinnä pitää tuijottaa vaunuja ja kulkea hieman takana, ei sinänsä pelkää muttei uskalla haistellakaan. Noh lenkki meni mallikkaasti kun koko hihnasta ei tarvinnut pitää edes kiinni kun se lepäsi aisan päällä. Monta napua sai palkkioksi kauniista sivulla kävelystä! Saas nähdä kauan tämä uutuden viehätys kestää... ja ruvetaan kokeilemaan kaikki kivat temput (toivon mukaan ennen vauvan syntymää! )

Viikonlopuksi suuntasimme tyttölaumalla kohti Saarijärveä mökkeilemään. Kohteena oli siskolikka Novan emännän vanhempien kesän vietopaikka. Oli ihan mahtavaa ruokaa (mm. loimulohta, muurikanpohjalettuja jne ) tarjolla ja hyvä keli. Kovasti koirat tykkäsivät leikkiä ja opettipa Tara Novalle kuinka kiviä kaivellaan järvestä. Kävimme katselemassa hevosia ja aika jänskiä ne olikin :) Tara olisi halunut käydä ehkä lähempääkin katsomassa (ihan niin kuin siitä 1,5m päästä ei näkis tarpeeksi hyvin ) mutta emäntä ei ollut ihan samaa mieltä. Hirmuinen riesa tämmöisille kaupunkilaiskarhuille oli itikat ja paarmat jotka kuppasivat molemmat ihanille paukamille. Tara-paran nenäkin näytti sivuprofiilista ihan perunapellolta :D Sunnuntai aamuna otimme sitten esineruutua. Koirat puuhun ja tehtiin noin 10m x 80m alue sivutais tuuleen. Ensimmäiselle lähti innolla ja kävi jonkin verran ulkona alueestakin jonka jälkeen palasi mun luokse, lähetin uudestaan ja nosti noin puolesta välistä esineen. Hieno suoritus emännän mielestä! Palkkana puolet aamuruuasta kissanpöperöllä höystettynä. Sitten oli Nova välissä ja haki kauimmaisen esineen hienosti. Taran toinen yritys ei sitten mennyt enää niin hyvin, sai nähtävästi kukistettua suurimman nälkänsä joten eipä motivaatiota tuntunut löytyvät. Siirryin melkein puoleenväliin aluetta ennen kuin nosti kannonkolosta esineen.

Maanantaina sitten mietin asian niin että jos meidän motivaatio treenit menee päin persettä niin jätetään tämän vuoden hakuilut sitten siihen, mitä sitä koiraa sinne pöpelikköön kuskaa jos ei kiinnosta. Valeraskaus siis alkaa todentotta viedä niskalenkki voiton meidän pimusta! Tara palkkaantuu ruualla parhaiten joka ei sitten valeraskaana maistu = ongelma, vielä en ainakaan ole keksinyt miten muuten palkkaisin Taraa. Leikkiä se ei voi kuin iskän kanssa ja satuunaisesti joidenkin muidenkin, hyvin tuulella menevä tapaus.

Noh olimme sitten Tiituspohjassa hiekkakuopilla ja sakkiahan oli kuin Saipan pelissä. Otin ihan motivaation kannalta niin että ei tartte tehä kuin löytää ja siitä pikkupurkista kissan ruokaa. Ekassa pistossa vastatuleen livisti harjun takaa muiden koiria kiusaamaan autojen luoksen. En lähettänyt uudestaan samaan paikkaan vaan siirryin suoraan seuuraavalle jonka teki mainosti kuten kaikki loputkin. Kyllä näytti vauhtia löytyvän ja homma kiinnostavan, ainakin seuraavan kerran otamme samanlaisen harjotuksen mutta useammalla maalimiehellä. Viimeinen maalimies oli vielä erityisen ihana Heli...

Valeraskaudesta vielä muutama sananen. Meidän neiti huijaa :D olevinaan syö jotta saa dentalstiksin (tätä palkaksi siis) ja tulee huuliaan lipoen mun luokse sitä pyytämään, kävin sitten katsastamassa että söikö oikeesti niin paskat koko kuppiin ei oltu koskettukaan. Laitoin sitten uudemman kerran syömään ja nyt kuulu kolinaa ja sai sen dentalin. Jälkikäteen huomasin että kupista oli vedetty vain neut ja nappulat oli lattialle levitettynä. Voi jestas mitä toiminta!!!!

Kuvia treeneistä löytyy: http://s259.photobucket.com/albums/hh314/Tintzuk/hakuilua/

Vettä satoi kuten keskikesään kuuluikin ja olimme tällä erää treenaamassa Laajavuoressa. Maastosta löytyi kaikkea kummallista pömpeliä ja rengaskasaa. Tuuli oli aikas voikkaanpuoleista. Neljä pistoa rullan kera, palkkana nami kieltä :p Ekalle lähetin tutulle maalimiehelle myötätuuleen. Oli kuulemma hakenut rullan mutta palannut tyhjin suin tarkistamaan. Taralla kesti hyvän tovin verran pöpelikössä mutta kun palasi oli rulla löytynyt suuhun takaisin... sitten iski paskahätä ja rulla jäi noin 8metrin päähän. Heli kävi antamassa rullan Taralle ja sen sitte  tyytyväisenä kiikutti perille. Toisella pistolla maalimies oli vieras, voimakkaaseen vastatuuleen irtosi suht suoraa ja palasi rullan kanssa polkua pitkin kiertäen, ei ongelmaa. Kolmannelle irtosi hieman heikosti jälleen ja oli kuulemma mietiskellyt parasta lähestymistapaa (kauhee risukko edessä, ei siitä nyt ainakaan läpi mennä!) muuten toi nätisti. Viimeinen meni myös ihan hyvin, intoa olisi saanut olla kyllä enemmän. Liekö Misun kanssa vietetty viikonloppu sekä siskolikan kanssa aikaisemmin päivällä nujuaminen vienyt voimat? Tänään ei vaan napostellut...

Ensi kerralla otamme motivaatiota maalimiehelle ja jätämme rullan pois ainakin ensi treenien ajaksi. Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Siskolikan kanssa mökkeilemään, saas nähdä jos vaikka esineruutua kerettäis miettimään?

Jaahas, kylläpäs Misu on kerkiäävää sorttia meidän hidas liikkeisen Tarmaksen rinnalla. =)

Heti torstaina hetkellinen huomionherpaantuminen johti Misun välittömään poistumiseen piha-alueelta. Onneksi isäntä huomasi että pääluku ei täsmännyt viikonlopun muonavahvuutta ja löysi karkulaisen nuuhkimassa naapurin pihalta. Pakoreitti tilkittiin, mutta pikku-Misukka ei vähästä lannistu. Seuraavalla ulkoilukerralla yrittettiin työntää pää aidanraosta huonoin seurauksin. "Haitari-mallin" aidakko jäi pikku puikulapäähän kiinni ja meteli oli valtava. Taisi vähän kirpaista, kun koko ilta jouduttiin sitten tuijottamaan pahaa aitaa kulmien alta. Myös yhtä salamatkustajaa Misu yritti kuljettaa mukanaan, punkki kumminkin poistettiin ja saatettiin "tukki-jokeen" meidän vessassa. Jälki häipyi seuraavaan aamuun mennessä.

Muuten viikonloppu mennyt oikein mallikkaasti. Juoksuhousujen käyttöä harjoiteltu ahkerasti, eivätkä ne enään edes oikein tytsyä tunnu haittaavankaan. Melko huomionkipeä on, liekö mammaa ikävä. Jatkamma Palokan polkujen haistelua, niin eiköhän se sillä ohi mene.

       Älli ja Pälli (mutta kumpi on kumpi..)

Nyt oli pakko jättää ensimmäistä kertaa treenit välistä. Viikonlopun seikkailut mökillä kostautu monin kertaisina alkuviikosta ja voi hemmetti kun olin kipeä. Koira senkun makaa ja alkaisi olla taas se aika vuodesta että valeraskautta puskis pintaan. Kyllä vielä innostutaan leikkimään ja tokoilemaan kun emäntä saa itsensä liikkeelle mutta luppo aika menee mökömontussa haistessa. Jospa sitten tällä viikola päästäis taas treenien makuun...

Jee! Misu tulee hoitoon viikonlopuksi. Aloitti onneton juoksut juuri sennen leirin alla ja jää nyt meidän hormooni hullujen kanssa tänne paitsi kaikesta kivasta. Antakaa nyt vähän sympatiaa meidän isännälle kolme hormoonihuuruista akkaa pyorimässä jaloissa!

Perjantaina lähdimme kohti maaseutua ja voi sitä riemua :)

Perjantai päivä meni kissan hajuja haistellessa ja pullaa mussuttaessa. Emäntä yritti hillitä Liisa-tätiä ettei ihan menisi koiran maha sekaisin, kun on sen verran herkkää sorttia ettei ihan pussi tolkulla tarttis pullaa ja Domino-keksiä, lauantaimakkarasta puhumattakaan, natustaa. Kissat pysyi visusti piilossa, joten niistä ei koitunut harmia pienelle bernille. Illalla lämpeni tynnyrisauna johon Tara ei kyllä päässyt lämmittelemään, katseli kun paikallinen kalasoppa kuhisi laiturin päässä :D Liisä-tätillä on "lemmiki kaloja" jotka saa aikamoisen molskeen aikaan kun niitä ruokkii kauraryyneillä! Kaatopa meidän heiluvan sorttinen häntä grillinkin (onneksi oli vielä ilman tulia ) ja kalaämpäriä vahdattiin silmä kovana! Yö meni emännältä ja isännältä ihan päin persettä, jos saa sanoa. Aitassa oli max.120cm leveä sänky ja isäntä on sen verran levoton nukkuja ettei sitten emäntäkään nukkunut, tähän kun vielä lisätään kovasti paheneva heinänuha ja se että vauva otti kauheat raivarit kuumasta saunasta niin johan oli mukavaa. Meinasi jo epätoivo iskeä kun kauhea janokin yllätti ja Liisa oli laittanut ovet säppiin eikä vettä ollut mailla eikä halmeilla, harkitsin jo vakavasti että juon Taran vesikupista mutta sinnitelin aamuun, huh mikä yö!

Launataina nokka kohti Kivijärveä ja emännän kummien mökkiä. Edellinen yö oli vetänyt sen verran mehut että päivätirsat tuli tarpeeseen. Päästiin sukulaistytön 7v. synttäreillekin ja Tara oli ihan kauhuissaan aikas innokkaista ihailijoista, täytyi jo vähän puuttuakin menoon kun toinen oli tosiaan hätää kärsimässä. Miehet lähti laskemaan verkkoja niin otettiinpa hieman esineruutua. heitin ilmaisurullat noin 3m x 5m alueelle ja tara nosti todella upeasti kaikki, näinkin oikein kun otti hajun ilmasta :D ampaisi saman tien noin 1,5 metriä sivuun ja nosti kepin! Viimeiseksi kummitäti vei noin 10m päähän hanskan jonka Tarmas haki kuin vanha tekijä...

Sunnuntaina kotia kohti ja kyllä oli niin isäntäväeltä kuin koiraltakin ihan veto pois! Maanantaina nukuttiin Taran kanssa univelkoja pois...