Viime viikon hakuilut sujuivat edellisten tapaan. Nyt täytyy kyllä myöntää näin melkein viikkoa myöhemmin ei ole oikein mitään muisti kuvia koko treeneista...ei sillä suunnalla siis mitään erikosta, loogista eikö totta?!

Voi paskan paskan paska. Perjantaina isännän kotiin tullessa koira sai kauhean yskän puuskan ja tuntui kun se tukehtuisi. Yksää podettiin koko viikonloppu ja aina kun hieman innostuimme niin köhä iski. Mietin jo synkkiä ajatuksia koko tulevan pk-leirin kohdalla, että näinkö me sinne nyt edes päästään. Voi mitä moukan tuuria! Maanantaina kävimme Taran kanssa eläinlääkärissä ja tulos oli todennäköiseti kennelyskä. Mua ottaa niiiiin paljon kupoliin kun viime kuussa tuli kirje Viitaniemestä että tulkaahan uusimaan kennelyskärokote ja ajattelin että eipä tuo sitä tartte, niinpä niin. Nyt keskiviikkona olo ei ole helpotanut ja kauhulla ajattelen että miten leiri sujuu vaikka ei lääkäri sinne meitä kieltänyt osallistumastakaan kun asiasta kysyin. Jonkin verran limaa tulee johon ollaan annettu Resiralia 2ml/päivä sekä hörystelty suihkussa. Lisäksi lenkit ovat olleet jäissä ja koira menee pitkin seiniä (ja yskii sen jälkeen). Jos koira juoksee yhtään niin yskii minkä kerkiää, olo on hirmuisen ristiriitainen leiriä ajatellen.

Tiedän että tämä on koirablogi mutta pakko avautua hieman ohi aiheen ja aiheesta. Petri sai uuden työpaikan ja se tarkoittaa että meistä Taran kanssa tulee työleskiä tasaisin väliajoin kun isäntä suuntaa ulkomaille (noin 100 matkapäivää vuodessa). Kahdestaanhan tämä nyt olisi edes jotenkin siedettävää mutta mahdollinen perheenlisäys talvella aiheuttaa päänvaivaa. Toinen koira joka on ihan pikkiriikkinen pentu vaatii paljon aikaa ja huomiota. Yötyöni tarkoittaa sitä että olen poissa useana yönä viikossa ja toivon mukaan pentu ei täällä silloin kilju ikävää, päivät nukun joten ainoastaan illalla on aikaa koirille. Tähän kun ynnäämme sen että Petri ei ole hoitamassa taloutta (pyykin pesu, siivous, kaupassa käynnit) ja Taran treenit+huomiointi niin avot, elämäsi soppa on valmis! Toisaalta yritän rauhoittaa mieltäni että olen päivisin kotona ja PYSTYN ruokkimaan ja pissattamaan pentua useita kertoja päivässä vaikka "yöunet" siitä kärsiikin. Kaikesta ahdistuksesta uuolimatta olen todella onnellinen että Petri sai koulutusta vastaavan ja parempi palkkaisen työpaikan. Ainakin kun tämä kuukaus ollaan oltu rahan suhteen todellat iukoilla kun minun palkka jätettiin maksamatta... Auto hajos, häämatka maksamatta jne. ei ole kovin helppoa ollut.

Noh... elämä voittaa vaikka nyt tuntuukin että se lähinnä potkii päähän!