Tara aloitti juoksemisensa häämatkan aikana hoidossa ja eilen pääsimme käymään sulhasen luona... astutus olikin helpommin sanottu kuin tehty, käytiin koko reissun aikana varmaan koko koirakamasutra läpi :) ensimmäinen tunti piti testailla uroksen kuntoa ja sitähän riitti. Yritystä oli kovasti molemmilla mutta reisille meni, kirjaimellisesti... kävimme sitten Taijan luona kahvittelemaassa ja otimme aika lisää... Takaisin tultua hommasta oli jokseenki mennyt maku. Yritystä oli mutta Tara luikahteli ja kierrähteli alta pois, väsyminen ja turhautuminen alkoi näkyä. Päätimme jo lopettaa tältä päivältä ja lähdimme murkinoimaan mutta loppujen lopuksi Heli sai houkuteltua "kiksauttajan" paikalle ja annettiin toisille vielä mahdollisuus. Tara käyttäytyi paljon varmemmin kun paikalla oli joku joka ihan oikeesti tiesi mitä tehdään. Uros kuitenkin ujostelin meitä ihmisiä että ensimmäinen puolituntia kun pidimme taraa kiinni ei tuottanut oikeaa tulosta. Kiksauttaja sai hommaan kuitenkin uutta puhtia ja lopulta itse akti onnistui niin että Tara oli lyhyellä hihnalla ja uros kun nousi selkään minä hiippailin takakautta ja otin Tarmaksesta kunnon kuristus paini otteen ettei karkuun päässyt. Kiksauttelija sai nostettua uroksen perusta sen verran ylemmäs että nakki saatiin piilotettua nti pitkä sääreen :) Hieman Tara vinkas mutta kaiken kaikkiaan homma sujui suht koht luonnollisesti. Paljon erilaisia tunteita tämä reissu herätti ja niitä puitiinkin kotimatkalla Helin kanssa. Kaiken kaikkiaan melkein 12 tunnin reissun jälkeen oli koko porukalta puhti pois. Onnellinen olen siitä että pieniä siittiötä saatiin liikkeelle ja nyt päästään kasvattelemaan toivon mukaan masua. Kuukauden päästä onkin sitten ultra ja silloin olemme fiksumpia... Laskettu aika osuukin sinne ystävänpäivän tienoolle! Kiitos Heli avartavasta kokemuksesta ja Taijan piirakka pelasti päivän!!

Misu onkin meillä hoidossa ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin :) Kokeiltu on että voiko sohvalle mennä ja kannattaako meitä totella. Niin tuttua niin tuttua.. Nyt näitä taulapäitä onkin kaksin kappalein ja samalla metodilla saa koulia eli karjua molemmille kitarisat pihalla. Pikkasen on koulutettu tokoilu juttuja molemmille... lähinnä hihnassa ja ruokakupilla. Pieniä taka pakkeja möyrymaakari Misu on saanut aikaseksi... toinen puoli huulesta turposi kun Misu herätteli mua hieman kovakouraisesti ja yksi onneton itse tehty lapanen on kokenut kovia ja tullut tiensä päähän. Nyt lähdetäänkin sitten kunnon lenkille katselemaan Palokan polkuja...